Kalkutta…tarina jatkuu

Tiistai 6.4
Aamupäivä

Aaamulla ylös kello 6.30. Olimme pyytäneet aamiaisen kello seitsemäksi, mutta pojat eivät malttaneet odottaa vaan herättivät meidät todella ajoissa. Tämän hotellin henkilökuntaa todella ottaa päähän, että paikalla on asiakkaita. Johtajanainen on yrittänyt teroittaa pojille palvelualttiutta, mutta se kestää tasan niin pitkään kuin tipin työntäminen taskuun. Johtajanainen laittoi meille hedelmäkorin ja soitti tänään tarkistaakseen onko meillä kaikki hyvin. Mitäs sanot?  “Henkilökuntasi on maailman tylyintä ja tyhmintä sakkia…”. Ala-aulassa parveilee puolisen kymmentä törkyturpaa, paskasissa vaatteissa ja katselee asiakkaita kuin halpaa makkaraa. Mikään ei toimi ja kaikkiin kysymyksiin vastaus on”Ei!”.  Tämä hotelli on helvetin esikartano. Nukuin neljä tuntia yöllä. Kuuntelin jokaista rapsahtusta vessasta ja ikkunan ulkopuolelta. Katselin ikkunasta kuinka porukka makasi sikin sokin jalkakäytävällä ja pari koditonta poikaa tappeli pimeällä kujalla.

Mini tuli hakemaan klo 7.30. Meille oli varattu tapaaminen, ei sen vähempää eikä enempää, kuin äiti Teresan seuraajan sisar Preman kanssa. Ajoimme taksilla äiti Teresan Missionaries of Charity- päämajaan.

Astelimme kauniille sisäpihalle. Sinivalkoisiin pukeutuneet sisaret, kävelivät rauhallisesti askareissaan käytävillä. Meidät ohjattiin toiseen kerrokseen. Sisäpihalla alkoi rukoushetki. Sisaria ilmestyi parvekkeille kolmeen kerrokseen ympäri sisäpihaan. He lauloivat hymnin. Uskomaton näky; kuin enkeliparvi olisi ilmestynyt taivaasta Kalkutan kaaoksen keskelle. Sisar Prema on rauhallinen ja sydämellinen nainen. Hän esitteli itsensä ja istahti kanssamme parvelle. Sain kysellä mitä halusin häneltä. Hän vastasi kärsivällisesti ja hymyillen. Saimme pienet lahjat ja meitä muistetaan rukouksessa. Lahjoitimme kirjekuoressa hieman rahaa säätiölle. Missän ei pyydetä eikä vaadita rahaa, eikä sitä odoteta. Vapaaehtoisia työntekijöitä kaivataan aina, sisar Prema kertoi. Jos suomesta käsin haluaa lahjoittaa rahaa näille “rakkauden enkeleille”, lahoitukset voi tehdä Suomessa sijaitsevan Rakkauden lähetyssisaret (MC) kautta.

Sisar Prema ja Mini

LISÄTIETOJA VAPAAEHTOISTYÖSTÄ KALKUTASSA: Suoraan Missionaries of Charity – organisaation kautta tai esim.http://home.comcast.net/~motherteresasite/addresses.html

Kuvia vapaaehtoisista työntekijöistä Kalkutassa: http://www.wimklerkx.nl/EN/PROJECTS/TV.html

Iltapäivä

Mini meni töihin ja me palasimme takaisin hotelliin. Suihkuun ja päiväunille. Ei huvita liikkua ulkoa. Lämmintä edelleen yli 40. Paikallisetkin kauhistelevat kuumuutta. Jatkuvat sähkökatkokset sammuttavat tuulettimia ja vanhempi porukka (ja nuorempi) näyttää iltapäivisin aika nuutuneelta. Köyhyyteen alkaa, ihme kyllä ja hävettää myöntää, tottua. Taksin ikkunassa roikkui pieni kerjäläispoika. Taksin kaasuttaessa poika istui takalokasuojan päällä ja vauhdin hidastuessa, hän hyppäsi takaisin ikkunalle kerjäämään. Mukulakivikadulle saapuessa, hän antoi periksi ja hyppäsi pois kyydistä iloisesti huutaen: ” kiitos kyydistä!”.

Mini tuli hakemaan iltapäivällä. Ajoimme taksilla Chitrapani keskukseen ( http://www.chitrabani.com). Tapasimme isä P.J Josephin. Hän oli mukava ja huumorintajuinen mies.  Meillä synkkasi heti. Hän näytti meille koulun arkistot. Valokuvia Kalkutasta 1970-luvulta lähtien. 3000 kuvaa yksistään äiti Teresasta. Paitsi, että taas saimme kuulla koostamme. Isä Joseph näytti vanhoja kuvia ja tokaisi, kuinka hänkin on ollut joskus lähes yhtä lihava kuin me. Niinkuin se ei olisi ollut tarpeeksi siitä aiheesta, hän vielä kertoi, kuinka heillä on ollut yksi vielä lihavampi luennoitsija kuin minä. Jopa lohdutti! Jukka yritti pysyä vakavana…

Vedin kahden ja puolen tunnin luennon opiskelijoille. Olipa antoisa yleisö. Ihania nuoria. Kerroin paljon Suomesta – he tiesivät yllättävän paljon jo ennestään. Linus Torvalds, Sibelius, Nokia, Kaurismäki ym. oli pojilla hallussa. Kivat tyypit ovat levittäytyneet ympäri maailmaa. Joukossa on aina se yksi nörtti sekopää, joka kyselee kaiken maailman kysymyksiä seipäistä kun muut puhuvat aidasta. Muita opiskelijoita hävetti sen nörtin puolesta, mutta minusta hän oli jotenkin niin tutun söpö tapaus. Se tyyppi olisi istunut kanssani koko illan, muut häätivät poikaa kotiin ja katselivat minua anteeksipyytävästi. Sain jälleen kourallisen uusia facebook ystäviä.

Olemme tavanneet Kalkutassa ihania ja sydämellisiä ihmisiä. Meitä on kohdeltu kuin perheenjäseniä.

Illan päätteeksi Isä Joseph vei meidät keskuksen katolle. Öinen Kalkutta humisi, kilisi ja tööttäili. Voin kuvitella, että kaupunki on näyttänyt samalta jo satoja vuosia sitten. Pojat lämmittivät maitoa isossa padassa tien varrella. Isä Joseph kertoi seuranneensa joka iltaista maidonlämmitys – rituaalia jo yli 40 vuoden ajan. Muutamalla rupialla saa kupin lämmintä maitoa ja halutessa sekaan sokeria.

Keskiviikko 7.4

Jälleen uneton yö. kalkutta ei anna rauhaa. Aamulla Jukka katseli ikkunasta kolarin selvitystä kadulla  ja selosti tapahtumaa minulle; Toinen osapuoli veti tyhjää peltipyörillä kulkeva roskakärryä ja toisena osapuolena oli raskaassa puutavaralastissa oleva polkupyörä. Molemmat kuskit pyörittelivät päätään kolarin jälkeen Viisi juoksuaskelta, viisi kävelyaskelta rytmi sekosi. Puutavaralastissa olevan polkupyörän vauhti katkesi ja miehellä oli kova työ saada kiihdytettyä lasti uudelleen liikkeelle.

riksat levolla

Aamiaiseksi saimme harmaan paistetun kanamunan puolikkaat. Kuppi harmaata teetä, kaksi palaa kumista paahtista. Kello on 20.00 ja tuolla aamiaisella olemme pärjänneet tähän asti.

Vedin kahden tunnin luennon eiliselle porukalle. Ihania nuoria. Unohtaa missä on ja mitä kaduilla näkee. Näillä kundeilla oli yleissivistystä ja jo paljon alan tietoutta hanskassa. Heillä on tiedossa lupaavat urat maan elokuvateollisuudessa. Koulusta valmistuneilla on työllistyminen on taattu.Luennon jälkeen he istuivat paikalla vielä kotvasen. Oli hieman häkellyttä olo. Minulta pyydettiin nimmareita ja kohteliaasti kysyttiin voivatko he ottaa minusta kuvia tai jopa poseerata kanssani kuvassa. Mutta minähän totun julkisuuteen nopeasti…heh heh. Sanonpa vielä kerran; Mahtavia nuoria! Vilpittömiä, uteliata, kilttejä, oikeudenmukaisia, empaattisia jne.

Taksilla hotellille. Painajais-taksit täällä Kalkutassa. Jos siis yleensä onnistuu saamaan taksin, sillä kuskit eivät tykkää asiakkaista. Auto ja kuskit ovat täysin rempallaan. Kuskeja ei miellytä ajaa kauas tai liian lähelle, ei yksisuuntaista katua eikä pieniä katuja, tai isoja katuja. Eivätkä kuskit tunne Kalkuttaa. Ihan turha luulla, että ne löytävät kohteeseen. Paras olla itsellä kartta ja kovat hermot. Tämä on maa, jossa (kuulema) huutaminen auttaa. Thaimaassahan pysytään rauhallisena eikä koroteta ääntä.

taksissa

Huomenna iltapäivä luennot jossain yliopistolla. Olen ihan sekaisin paikoissa ja ihmisissä, jotenka kirjoitan siitä enemmän huomenna…