mitäs nyt tehdään?

Jos joku siellä kotikatsomoissa ajattelee, että aika Bangkokissa kuluu nopeasti ja nautimme extra-löhöilyajasta, niin ei se ihan niin mene. Olimme henkisesti valmistuneita kotiinpaluuseen. Matkamme on ollut niin pitkä, että matkaväsymys painaa päälle. Shoppailu ei kiinnosta. Emme halua tuhlata enää rahaa, eikä matkalaukussa ole tilaa. Keskustaan ei kannata lähteä punapitojen takia. Aika kuluu puhelimen ääressä päivystäessä ja vaihtoehtoja miettiessä. Niitä vaihtoehtoja ei ole kovin monta. Tiedän, että kohtalotoverit pyörittelevät samoja ajatuksia mielessään. Yrittääkö jollain lennolla Eurooppaan ja jatkaa sieltä autolla kotiin? Eurooppa taitaa kuitenkin olla niin täynnä sinne tänne kulkevia matkalaisia, että ajatus voi olla tuhoon tuomittu. Maata pitkin en lähde yrittämään kotiinpaluuta. Jäljelle jää tasan yksi vaihtoehto; odotella täällä ilmatilan selviämistä ja odottaa puhelua Finnairilta / ottaa puhelu Finnairille.

Työt alkavat onneksi vasta 3.toukokuuta. Aion paneutaua kurssien suunnitteluun ja myös editoida vanhoja matskuja (koneellani on Final Cut. Mutta käynnistyslevy on täynnä, siitä huolimatta, että olen poistanut roppakaupalla kuvia, flipvideoita. Mikä neuvoksi?). Ajatelimme myös tehdä kuntoiluohjelman ( noin 499. kuntoilusuunnitelma tämän matkan aikana). Ensin salille ja sitten uimaan. Läheisestä marketista haemme jääkaapin pullolleen ruokaa ja juomaa. Harmi, en uskalla vieläkään syödä hedelmiä – vatsani on edelleen kuin islannin tulivuori (savuttaa hieman vähemmän). Intiassa määrätyt lääkkeet loppuvat tänään. Liekö edessä uusi lääkärireissu…

Aloitan mikrouuniruoka-ohjeiden etsinnän netistä. Meillä on siis mikrouuni, ei keittolevyä. Tämä hieman rajoittaa kotiruoan tasoa. Luvassa kaurapuuroa, nakkeja ja pussikeittoja. Hotellin ravintolan ruoka on keskinkertaista ja kallista. Välillä käymme syömässä läheisissä paikallisisssa ravintoloissa.

HBO on iltojen pelastus. Siellä pyörii mm. se uusi Spielberg- Hanks, The Pacific- sarja ( jatkoa The Band of Brothersille). Jukalle on tarjolla kymmeniä urkkakanavia. Eilen hän katsoi Formulat; joku voitti – ei tainnut olla Suomi. Illalla mies tuijotti jotain kummallista peliä, jota selostettiin kiinaksi. Illan päätteeksi vuorossa oli naisten painiottelua. On se hienoa miten miehet voivat katsoa urheilua millä kielellä tahansa & mitä urheilua tahansa ja mielenkiinto säilyy.

Ilomantsissa oli kuulema maa valkoisena. Kaipaan raikasta ja kirpeää kevätilmaa. Täällä on niin hirvittävän kuuma ( +40 C).

Mietin matkaoppaita maailman kohteissa. Heillä on vaikeat oltavat. Ihmiset ovat kimpussa. Jotkut asiakkaat pysyvät rauhallisena ja osa käy kuumana. Oppaat tekevät ympäripyöreitä päiviä. Etsivät majoitusta, vaihtoehtoisia reittejä, tyynnyttelevät porukkaa, rauhoittelevat hysteerikkoja, hoitavat sairaita, ottavat vastaan kiroiluja jne. Ei ole helppoa heillä ei! On se kumma miten kotimaassa täysin selväpäiset ihmiset saattavat muuttua sekopäiksi ulkomailla…Ja päinvastoin! Onneksi me suomalaiset olemme yleensä tervejärkisiä ja pysymme rauhallisina tilanteessa kuin tilanteessa.