Plokaaja

ploki -tunnen sen hyvin lentopalloterminä. Verkkotorjunta, elikkä estää kaikin mahdollisin keinoin vastustajaa saattamasta palloa omalle kenttäpuoliskolle.
blogi -lähes päinvastaisella vimmalla kalastella ja kietoa pauloihinsa lukijoita. siis saada heitä omalle kenttäpuoliskolleen, -tutumpaa kumppanilleni

Ajatukseni ja parhaimmillaan puheeni kulkee mielestäni juiceleskismäisen lennokkaasti, hakien lasselehtismäistä ajatuksen terävyyttä, veikkohuovismaista kaukaa ja kaartaen pohtimista (jahkailua sanoo Hän), yhdistettynä sisäsyntyiseen oikeakielisyyteen.
Mutta tylsistyen sillä samaisella hetkellä, kun nämä nakkisormeni näppäimiä koskettavat.
Silloin usein hetki on jo ohi. Ihan sama kun ulkomaan kieliä puhuessani: ajatus laukkaa pari lausetta edellä, eikä kömpelö ulkomaankieli ennätä perässä -tuskastuminenhan siitä seuraa. Ja kun takaviistossa on ulkomaankielinikkari, joka terävällä kyynärpäällä tuuppaa minut syrjään ja sanoo “hän tarkoittaa, että..” Vaivun rakoon.

Ihan vaan taustaksi. Siis että miksi en pidä omaa blogia. Ja kuka olen: Bloggaajan mies.

Otteita:
- VOI EI, tuskainen parahdus saa minut puoli metriä pukamiltani, miettien salamannopeasti, miten sairaankuljetushenkilökunnan kanssa saamme potilaan, jonka toinenkin munuainen sanoi sopimuksensa irti, alas jyrkkiä vuorihuvilan portaita…
- NO MIKÄ NYT, totean ja säntään huoneeseen, huomaan hänet koneelta…
- EILEN OLI VAAN 27 LUKIJAA.
Voihan permanto ja muut …

- mtv3 max´lle mielessäni ilkkuen (koska Thaimaassa formulat näkyy ilmaiseksi) olen valmistautunut F1 kisaan. Koko päiväni olen salaa ajoittanut katsomista varten.
Ja sitten, kesketyksiä enemmän kuin pahimmassa sadekelin kisassa, tyyliin: …kirjoitetaanko ´buddhalaistemmppelinoranssikaapuinen munkki yhteen ja isolla vai´… tai, ´onko kohsamuilainen isolla ja yhteen vai miten´…
Kaikki tämä viereiseltä tuolilta (kun Villa´n piuha ei riitä pitemmälle, kun just tähän telkkarin viereen) päätteen ääreltä. Koeta siinä tyyneytes säilyttää ja antaa ´oikea´ vastaus samalla nopeudella ja varmuudella, kuin aina ennenkin, menettämättä hermojas ja otetta lähtökiihdytykseen.

- Tuntitolkulla Ho tsi Minh´n katuja tallaten tai taksissa istuen, flippikameralla kuvaa ottaen. Pidä suus kiinni -ilmettä väistäen, ettei vaan väärä ääni pilais kamerataiturin otetta ja taiteellista vaikutelmaa.
Siitä sitten hyvän atrian jälkeen väsyneenä kulloiseekin ´kotihotelliin´mennen, alkaa se vaikein osuus,
OIKEAN KUVAN TAI 2 MINUUTIN PÄTKÄN ETSIMINEN TÄNNE BLOGIIN.
Sievä blondipää käy yhen jos toisen kerran vinossa oikeaa tunnelmaa etsien. Ja aikaa kuluu. No olen n. 10 000 sivua dekkareita lukenu. Tosi.

Alkuaikona, kun Hän pyysi, luin yhtä blogia pari riviä, ja se tuntu vähän minua mollaavalta (ok, olin herkillä), niin päätin, että saatte seurustella ilman minua. Bloggaaja – ja Te siellä. Hyvä niin.

En suosittele kenellekään Bloggaajaa matkaseuraksi!
(haluan näet ehdottomasti pitää hänet lähtövalmiina uudelle yhteiselle matkaseikkailullemme)

Bloggaajan mies, -plokaaja